Suomi

Psalmit44

Jumalan menneen pelastuksen muistaminen

1
Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi. Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, meidän isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinänsä, muinaisina päivinä.
2
Sinä karkoitit kädelläsi pakanat, mutta heidät sinä istutit, sinä hävitit kansat, mutta heidät sinä levitit.
3
Sillä eivät he miekallansa valloittaneet maata, eikä heidän käsivartensa heitä auttanut, vaan sinun oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valkeus, koska sinä olit heihin mielistynyt.
4
Sinä, Jumala, sinä olet minun kuninkaani, toimita Jaakobille apu.
5
Sinun avullasi me syöksemme ahdistajamme maahan, sinun nimessäsi me tallaamme vastustajamme.
6
Sillä en minä jouseeni luota, eikä miekkani minua auta;
7
vaan sinä pelastat meidät vihollisistamme, ja saatat vihamiehemme häpeään.
8
Jumala on meidän kerskauksemme kaikkina päivinä, ja sinun nimeäsi me ylistämme iankaikkisesti. Sela.

Nykyinen tappion ja hylkäämisen tila

9
Kuitenkin sinä meidät hylkäsit ja saatoit meidät häpeään, et lähtenyt sotaan meidän joukkojemme kanssa.
10
Sinä käänsit meidät vihollista pakoon, ja meidän vihamiehemme ryöstivät saalista.
11
Sinä annoit meidät syötäviksi kuin lampaat, ja hajotit meidät pakanain sekaan.
12
Sinä myit kansasi halvasta etkä heidän hinnastaan paljoa hyötynyt.
13
Sinä annat meidät naapuriemme häväistäviksi, ympärillämme asuvaisten pilkaksi ja ivaksi.
14
Sinä saatat meidät sananparreksi pakanoille, pään pudistukseksi kansoille.
15
Joka päivä on häväistykseni minun edessäni, ja kasvojeni häpeä peittää minut,
16
herjaajan ja pilkkaajan puheen tähden, vihollisen ja kostonhimoisen katseitten tähden.

Liiton uskollisuuden vakuutus

17
Tämä kaikki on meitä kohdannut, vaikka emme ole sinua unhottaneet emmekä sinun liittoasi rikkoneet.
18
Ei ole meidän sydämemme sinusta luopunut, eivät meidän askeleemme sinun polultasi poikenneet.
19
Kuitenkin sinä runtelit meidät aavikkosutten asuinsijoilla ja peitit meidät synkeydellä.
20
Jos me olisimme unhottaneet Jumalamme nimen ja ojentaneet kätemme vieraan jumalan puoleen,
21
eikö Jumala olisi sitä tutkituksi saanut, sillä hän tuntee sydämen salaisuudet?
22
Ei, vaan sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää, meitä pidetään teuraslampaina.

Epätoivoinen pyyntö Jumalan väliintulosta

23
Heräjä, miksi nukut, Herra? Nouse, älä iäksi hylkää.
24
Miksi peität kasvosi, unhotat meidän kurjuutemme ja ahdistuksemme?
25
Sillä meidän sielumme on vaipunut tomuun, meidän ruumiimme painunut maahan.
26
Nouse, auta meitä ja lunasta meidät armosi tähden.
Settings

Reading style

Typeface

Font size 19px

Reading width 75 chars

Options