Job 30:1-10
1
"Mutta nyt nauravat minua elinpäiviltään nuoremmat, joiden isiä minä pidin liian halpoina pantaviksi paimenkoiraini pariin.
2
Ja mitäpä hyödyttäisi minua heidän kättensä voima, koska heidän nuoruutensa tarmon on vienyt
3
puute ja kova nälänhätä! He kaluavat kuivaa maata, jo ennestään autiota erämaata;
4
he poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä, ja heidän ruokanaan ovat kinsteripensaan juuret.
5
Heidät karkoitetaan ihmisten parista; heitä vastaan nostetaan hälytys niinkuin varasta vastaan.
6
Heidän on asuttava kaameissa rotkoissa, maakoloissa ja kallioluolissa.
7
Pensaiden keskellä he ulisevat, nokkospehkojen suojaan he sulloutuvat-
8
nuo houkkioiden ja kunniattomain sikiöt, jotka on hosuttu maasta pois.
9
Heille minä olen nyt tullut pilkkalauluksi, olen heidän jutuksensa joutunut;
10
he inhoavat minua, väistyvät minusta kauas eivätkä häikäile sylkeä silmilleni.
Raamatun teksti: Pyhä Raamattu 1933/1938 (Kirkkoraamattu, KR38) · Tekijänoikeudeton