Jobin neuvon arvovalta
21
He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani.
22
Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin.
23
He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle.
24
Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet.
25
Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa."
Settings