Valitusvirret 3:32-56
32
vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.
33
Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.
34
Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,
35
kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,
36
kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan-eikö Herra sitä näkisi?
37
Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?
38
Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?
39
Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?
40
Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.
41
Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.
42
Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,
43
olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;
44
olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.
45
Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.
46
Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.
47
Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.
48
Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.
49
Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä
50
siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.
51
Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.
52
Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.
53
He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.
54
Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.
55
Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.
56
Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää".
Raamatun teksti: Pyhä Raamattu 1933/1938 (Kirkkoraamattu, KR38) · Tekijänoikeudeton
Settings