Job 14:1-12
1
"Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta,
2
kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy.
3
Ja sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeutta kanssasi!
4
Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.
5
Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi; sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse.
6
Niin käännä katseesi pois hänestä, että hän pääsisi rauhaan ja että hän saisi iloita niinkuin palkkalainen päivän päätettyään.
7
Onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen, eikä siltä vesaa puutu.
8
Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan,
9
niin se veden tuoksusta versoo jälleen ja tekee oksia niinkuin istukas.
10
Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana; kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on sitten?
11
Vesi juoksee pois järvestä, ja joki tyhjenee ja kuivuu;
12
niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa.
Raamatun teksti: Pyhä Raamattu 1933/1938 (Kirkkoraamattu, KR38) · Tekijänoikeudeton