Suomi

Psalmit88

Alkukirjoitus ja avunhuuto

1
Koorahilaisten laulu, virsi; veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Sairaus"; esrahilaisen Heemanin mietevirsi. Herra, minun pelastukseni Jumala, päivin ja öin minä huudan sinun edessäsi.
2
Salli minun rukoukseni tulla kasvojesi eteen, kallista korvasi minun huutoni puoleen.

Kuoleman läheisyys ja täydellinen yksinäisyys

3
Sillä minun sieluni on kärsimyksistä kylläinen, ja minun elämäni on lähellä tuonelaa.
4
Minut luetaan hautaan menevien joukkoon, minä olen kuin mies, jolta voima on poissa.
5
Minä olen jätetty kuolleitten joukkoon, olen kuin kaatuneet, jotka haudassa makaavat ja joita sinä et enää muista ja jotka ovat sinun kädestäsi erotetut.
6
Sinä olet laskenut minut syvimpään hautaan, pimeyteen, syviin kuiluihin.
7
Sinun vihasi painaa minua, ja kaikki kuohusi sinä vyörytät minun ylitseni. Sela.
8
Sinä olet karkoittanut tuttavani minusta kauas, olet tehnyt minut heille inhoksi; minä olen suljettu sisään enkä pääse ulos.
9
Minun kasvoni ovat kuihtuneet kurjuudesta. Joka päivä minä huudan sinua, Herra, ja ojennan käteni sinun puoleesi.

Haudan puhe

10
Teetkö sinä ihmeitä kuolleille, tai nousevatko haamut sinua kiittämään? Sela.
11
Kerrotaanko haudassa sinun armostasi, manalassa sinun uskollisuudestasi?
12
Tunnetaanko sinun ihmeitäsi pimeydessä ja sinun vanhurskauttasi unhotuksen maassa?
13
Mutta minä huudan avukseni sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun eteesi.

Jumalan ja ihmisten hylkäämänä

14
Miksi, Herra, hylkäät minun sieluni, miksi peität kasvosi minulta?
15
Minä olen kurja ja lähellä kuolemaa hamasta nuoruudestani, minä kärsin sinun kauhujasi, olen neuvoton.
16
Sinun vihasi vyöryy minun ylitseni, sinun hirmusi hukuttavat minut.
17
Ne saartavat minua kaiken päivää kuin vedet, ne kaikki yhdessä piirittävät minua.
18
Ystävät ja toverit sinä olet karkoittanut minusta kauas, pimeys on minun ainoa tuttavani.
Settings

Reading style

Typeface

Font size 19px

Reading width 75 chars

Options