Job23

Job haluaa puolustaa asiaansa Jumalan edessä

Job vastasi ja sanoi:

"Tänäänkin on valitukseni niskoittelua! Minun käteni on raskas huokaukseni tähden.

Oi, jospa tietäisin, kuinka löytää hänet, jospa pääsisin hänen asunnolleen!

Minä esittäisin hänelle riita-asian ja täyttäisin suuni todisteilla.

Tahtoisinpa tietää, mitä hän minulle vastaisi, ja kuulla, mitä hän minulle sanoisi.

Riitelisikö hän kanssani suurella voimallansa? Ei, hän vain tarkkaisi minua.

Silloin käräjöisi hänen kanssaan rehellinen mies, ja minä pelastuisin tuomaristani ainiaaksi.

Katso, minä menen itään, mutta ei ole hän siellä; menen länteen, enkä häntä huomaa;

jos hän pohjoisessa toimii, en häntä erota, jos hän kääntyy etelään, en häntä näe.

Sillä hän tietää, kussa minä kuljen. Jos hän tutkisi minut, kullan kaltaisena minä selviäisin.

Hänen askeleissaan on minun jalkani pysynyt, hänen tietänsä olen noudattanut siltä poikkeamatta.

Hänen huultensa käskystä en ole luopunut, hänen suunsa sanat minä olen kätkenyt tarkemmin kuin omat päätökseni.

Mutta hän pysyy samana, kuka voi häntä estää? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee.

Niin, hän antaa täydellisesti minulle määrätyn osan, ja sellaista on hänellä vielä tallella paljon.

Sentähden valtaa minut kauhu hänen kasvojensa edessä; kun sitä ajattelen, peljästyn häntä.

Jumala on lannistanut minun rohkeuteni, Kaikkivaltias on minut kauhistuttanut.

Sillä en menehdy pimeän tähden, en oman itseni tähden, jonka pimeys peittää."