Ihmisen kuolema ja luonnon toivo
7
Onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen, eikä siltä vesaa puutu.
8
Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan,
9
niin se veden tuoksusta versoo jälleen ja tekee oksia niinkuin istukas.
10
Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana; kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on sitten?
11
Vesi juoksee pois järvestä, ja joki tyhjenee ja kuivuu;
12
niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa.
Raamatun teksti: Pyhä Raamattu 1933/1938 (Kirkkoraamattu, KR38) · Tekijänoikeudeton