Psalmit137

Murhe ja vaikeneminen Babylonin pakkosiirtolaisuudessa

1

Baabelin virtain vierillä-siellä me istuimme ja itkimme, kun Siionia muistelimme.

2

Pajuihin, joita siellä oli, me ripustimme kanteleemme.

3

Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: "Veisatkaa meille Siionin virsiä".

4

Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla?

Ikuisen uskollisuuden vala Siionille

5

Jos minä unhotan sinut, Jerusalem, niin unhota sinä minun oikea käteni.

6

Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen pidä Jerusalemia ylimpänä ilonani.

Rukous koston ja oikeuden puolesta

7

Muista, Herra, Jerusalemin tuhopäivä, kosta se Edomin lapsille, jotka sanoivat: "Hajottakaa se, hajottakaa perustuksia myöten!"

8

Tytär Baabel, sinä häviön oma, autuas se, joka sinulle kostaa kaiken, minkä olet meille tehnyt!

9

Autuas se, joka ottaa sinun pienet lapsesi ja murskaa ne kallioon!

Reading style

Typeface

Font size 19px

Reading width 75 chars

Options