Suomi

Psalmit 137

Murhe ja vaikeneminen Babylonin pakkosiirtolaisuudessa 1–4

1
Baabelin virtain vierillä-siellä me istuimme ja itkimme, kun Siionia muistelimme.
2
Pajuihin, joita siellä oli, me ripustimme kanteleemme.
3
Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: "Veisatkaa meille Siionin virsiä".
4
Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla?

Ikuisen uskollisuuden vala Siionille 5–6

5
Jos minä unhotan sinut, Jerusalem, niin unhota sinä minun oikea käteni.
6
Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen pidä Jerusalemia ylimpänä ilonani.

Rukous koston ja oikeuden puolesta 7–9

7
Muista, Herra, Jerusalemin tuhopäivä, kosta se Edomin lapsille, jotka sanoivat: "Hajottakaa se, hajottakaa perustuksia myöten!"
8
Tytär Baabel, sinä häviön oma, autuas se, joka sinulle kostaa kaiken, minkä olet meille tehnyt!
9
Autuas se, joka ottaa sinun pienet lapsesi ja murskaa ne kallioon!

Raamatun teksti: Pyhä Raamattu 1933/1938 (Kirkkoraamattu, KR38) · Tekijänoikeudeton