Menneen myötätunnon ja nykyisen kurjuuden vastakohta
25
Vai enkö minä itkenyt kovaosaisen kohtaloa, eikö sieluni säälinyt köyhää?
26
Niin, minä odotin onnea, mutta tuli onnettomuus; minä vartosin valoa, mutta tuli pimeys.
27
Sisukseni kuohuvat lakkaamatta, kurjuuden päivät ovat kohdanneet minut.
28
Minä käyn murheasussa, ilman päivänpaistetta; minä nousen ja huudan väkijoukossa.
29
Minusta on tullut aavikkosutten veli ja kamelikurkien kumppani.
30
Minun nahkani on mustunut ja lähtee päältäni, ja luuni ovat kuumuuden polttamat.
31
Niin muuttui kanteleeni soitto valitukseksi ja huiluni sävel itkun ääneksi."
Settings