Toivon menetys ja haudan varmuus
11
Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni, mitä sydämeni ikävöitsi.
12
Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee pimeydestä.
13
Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni; minä levitän vuoteeni pimeyteen,
14
minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja sisareni'.
15
Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun toivoani katsella?
16
Ne astuvat alas tuonelan salpojen taa, kun yhdessä lepäämme tomussa."
Settings