Psalmit 116
Rakkauden tunnustus Herralle 1–2
1
Minä rakastan Herraa, sillä hän kuulee minun ääneni ja rukoukseni;
2
sillä hän on kallistanut korvansa minun puoleeni, ja minä huudan häntä avuksi kaiken elinaikani.
Ahdingon ja hätäisen rukouksen muisteleminen 3–4
3
Kuoleman paulat piirittivät minut, tuonelan ahdistukset kohtasivat minua; minä jouduin hätään ja murheeseen.
4
Mutta minä huusin avukseni Herran nimeä: "Oi Herra, pelasta minun sieluni!"
Jumalan armon ja vanhurskauden julistaminen 5–9
5
Herra on armollinen ja vanhurskas, meidän Jumalamme on laupias.
6
Herra varjelee yksinkertaiset; minä olin viheliäinen, mutta hän auttoi minua.
7
Palaja, sieluni, takaisin lepoosi, sillä Herra on tehnyt sinulle hyvin.
8
Sillä sinä olet pelastanut minun sieluni kuolemasta, minun silmäni kyynelistä, jalkani kompastumasta.
9
Minä saan vaeltaa Herran kasvojen edessä elävien maassa.
Usko koetuksessa 10–11
10
Minä uskon, sentähden minä puhun, minä, joka olin kovin vaivattu.
11
Minä sanoin hädässäni: "Kaikki ihmiset ovat valhettelijoita".
Lupaus täyttää lupaukset ja palvella julkisesti 12–19
12
Kuinka minä maksan Herralle kaikki hänen hyvät tekonsa minua kohtaan?
13
Minä kohotan pelastuksen maljan ja huudan avukseni Herran nimeä.
14
Minä täytän lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä.
15
Kallis on Herran silmissä hänen hurskaittensa kuolema.
16
Oi Herra, minä olen sinun palvelijasi, sinun palvelijasi minä olen, sinun palvelijattaresi poika! Sinä päästit minun siteeni.
17
Sinulle minä uhraan kiitosuhrin ja huudan avukseni Herran nimeä.
18
Minä täytän lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä
19
Herran huoneen esikartanoissa, sinun keskelläsi, Jerusalem. Halleluja!
Raamatun teksti: Pyhä Raamattu 1933/1938 (Kirkkoraamattu, KR38) · Tekijänoikeudeton
Study note